Satakuntalaisen Osakunnan historiaa

Turun aika (16531827)

Osakunnat ovat vanhoja akateemisia organisaatioita, joiden juuret ovat keskiajan Pariisissa Sorbonnen yliopistossa. Alun perin osakuntien tarkoitus oli valvoa ylioppilaita ja luoda yhteisö samalta alueelta tuleville opiskelijoille. Nykyisen Suomen alueelle perustettiin ensimmäinen yliopisto (nyk. Helsingin yliopisto) vuonna 1640 Turkuun. Vuonna 1643 akatemiaan nimitettiin ensimmäiset inspehtorit, ja niin osakuntien historia alkoi. Inspehtorit olivat osakuntien perusta: joku yliopiston professoreista määrättiin pitämään nuhteessa aina yhden maantieteellisen alueen ylioppilaita.

Vuonna 1653 oli Turkuun saapunut opiskelemaan niin paljon satakuntalaisia, että heille nähtiin hyväksi nimittää oma inspehtori. Tästä alkoi Satakuntalaisen Osakunnan tarina.

Turun ajan osakuntaelämästä ei tiedetä kovin paljoa. Osakuntatoimintaan kuului (silloinkin) ainakin sanomalehtien lukemista, kokouksissa käyntiä ja oluen juomista. 1680-luvulla osakuntiin valittiin ensimmäiset kuraattorit.

Osana Länsisuomalaista osakuntaa (1846–1904)

Vuonna 1827 Turku paloi niin tuhoisasti, että yliopisto osakuntineen päätettiin siirtää Helsinkiin. Helsinkiin muuton jälkeen Satakunnasta tuli aiempaa vähemmän ylioppilaita, joten Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueen osakunnat yhdistettiin vuonna 1846 isommaksi Länsisuomalaiseksi osakunnaksi.

Ylioppilaiden suuri projekti 1800-luvun lopulla oli Vanhan ylioppilastalon rakentaminen (1870). Ylioppilastalolla oli myös länsisuomalaisten ensimmäinen pysyvämpi koti Helsingissä. Vuosisadan suosikkihittejä ylioppilaiden keskuudessa olivat mm. Maamme-laulu ja Porilaisten marssi.

1800-luvun lopulla ylioppilaiden keskuudessa syntyi kiistoja siitä, tulisiko ensisijaisesti käyttää suomen vai ruotsin kieltä. Pitkälti kielikysymysten vuoksi satakuntalaiset irtautuivat Länsisuomalaisesta osakunnasta vuonna 1904 jälleen omaksi osakunnakseen.

Maakuntahenki kukoistaa

osakuntatalo.jpg

1900-luvun alussa osakunnat päättivät rakentaa itselleen oman talon, Osakuntatalon, joka nykyisin tunnetaan Uutena ylioppilastalona (1910). Satakuntalainen Osakunta sai myös talosta oman huoneiston. SatO piti majaa Uuden ylioppilastalon neljännessä kerroksessa vuodet 1910-1952.

1900-luvun alussa myös naisten yliopisto-opinnot alkoivat yleistyä, ja naiset kirjautuivat toki myös osakuntiin. Osakunnalle valittiin ensimmäinen isäntä vuonna 1911 ja ensimmäinen emäntä vuonna 1914. Ajan osakuntaelämään kuuluivat muun muassa kuorolaulu, tanssit ja runonlausunta.

”Pikkujoulu oli smokkijuhla. Ne, jotka jaksoivat olla siellä aamuun asti, ottivat tavakseen ajaa ensimmäisellä raitiovaunulla kello 6 niinsanotun kahdeksikon ja mennä sen jälkeen rautatieasemalle kahville. Laskiaisena taas osakunnassa oli pullansyöntiä, yhteislaulua ja muuta hilpeätä menoa. Tanssit kuuluivat myös vakiintuneesti laskiaisohjelmaan.”
- 1930-luvun osakuntaelämää

Uuden SatO:n ensimmäinen inspehtori, professori J. J. Mikkola ja inspitär, kirjailija Maila Talvio muodostuvat merkittäviksi hahmoiksi osakunnan historiassa. Osakunnalla oli 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä monia hankkeita, joilla pyrittiin kohentamaan kotimaakunnan oloja. Osakunta oli muun muassa perustamassa Länsi-Suomen kansanopistoa, ja maakuntaan suuntautuneilla retkillä kerättiin aineistoa maakuntaa koskevaa tieteellistä tutkimusta varten. Suuri hanke oli saada Satakuntaan keuhkotautiparantola. Osakunnan masinoiman rahankeräyksen ja vaikuttamisen myötä Satalinnan sairaala valmistui Harjavaltaan vuonna 1925.

Sotavuosien jälkeen kuntaliitto ostaa Satalinnan sairaalan, josta osakunta omisti merkittävän osuuden. Myyntivoitolla (ja isolla lainalla) päätetään rakentaa Helsinkiin Satakuntatalo: monitoimitalo, johon tulivat tilat paitsi osakunnalle, myös ylioppilasasuntolalle. Helsingissä vallitsi sotavuosien jälkeen suuri asuntopula, ja erityisesti opiskelija joutuivat asumaan usein alivuokralaisina.
 

Iloista opiskelijaelämää Satakuntatalolla

satakuntatalo_avajaiset.jpg
Satakuntatalon vihkijäisissä puheen piti silloinen inspehtori Edvin Linkomies

Arkkitehti Einari Teräsvirran suunnittelema modernistinen Satakuntatalo valmistui Kamppiin Lapinrinteelle vuonna 1952. Talo valmistui juuri vuoden 1952 Helsingin kesäolympialaisten alla, joten ensimmäiset talossa yöpyneet olivat kansainvälisiä toimittajia. Ensimmäiset satakuntalaiset ylioppilaat muuttivat taloon syyskuussa, ja talon vihkijäisiä vietettiin 11.-12.10.1952.

1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla osakuntaelämä joutui murrokseen noustakseen jälleen uuteen aktiivisuuden aikaan. 1960-luvun lopulla suurten yhteiskunnallisten murrosten myötä ylioppilaselämä politisoitui. SatO ei ole politisoitumisen keskipiste, mutta ajan ilmapiirin myötä perinteet hiipuvat osakunnassakin 1970- luvulla, ja osakuntatoiminta oli hetken aikaa epäaktiivista. Jo 1980-luvun alussa osakuntatoiminta lähti elpymään. Osakunnalla järjestettiin jälleen paljon urheilutoimintaa, juhlia ja käyntejä Sipin mökillä. Osakunnalla toimi muun muassa aktiivinen Luontokerho.

Viime vuosien suurimpia muutoksia satolaisten arjessa on ollut Satakuntatalon muuttuminen ympärivuotiseksi asuntolaksi. Viimeisen vuosikymmenen aikana myös yhteistyö Varsinaissuomalaisen osakunnan ja Åbo Nationin kanssa on ollut aktiivista.

Osakunnalla on ollut historiansa aikana niin sekakuoro, mieskuoro kuin orkesteri, jotka ovat vuosikymmenten saatossa välillä unohtuneet, ja välillä niiden toiminta on taas herätetty henkiin. Nykyisellään osakunnan sekakuoro on toiminut vuodesta 1999 lähtien.

naisia_50luku.jpg
Iloisia civettäriä vastavalmistuneen Satakuntatalon osakuntahuoneistossa
 

Satakuntalainen Osakunta on toiminut viidellä vuosisadalla, kahdessa kaupungissa, kolmen eri valtion alaisuudessa. Osakunta on ollut tärkeä yhteisö tuhansille ja taas tuhansille pääkaupunkiin saapuneille ylioppilaille. Satakuntatalo on ollut yli kuudenkymmenen vuoden ajan osakunnan toiminnan kiintopiste ja niin henkisesti kuin konkreettisesti lukuisten satakuntalaisten ylioppilaiden koti. 

Osakuntatoiminta on eri aikoina saanut erilaisia muotoja, ja toisaalta tietyt perinteet ovat säilyneet samoina vuosisatoja. Kautta historian osakunnan toimintaa ovat kuitenkin leimanneet nuoruuteen olennaisesti liittyvä ilonpito ja sen ohella aktiiviseksi ja vastuuntuntoiseksi kansalaiseksi kasvaminen sekä maakunnan eteen tehtävä työ. 

 

Lähteet ja kirjallisuus:

Alhonen, Antero. Ylioppilaselämää ja maakuntahenkeä. Helsingin yliopiston Satakuntalainen Osakunta 1950-2000. (2001)

Horila, Tapio. Satakuntalainen Osakunta 1929—1954, 25-vuotiskatsaus. (1954)

Saarenheimo, Mikko. Satakuntalainen Osakunta 1904—1929, 25-vuotiskatsaus. (1929)

Soukola, Timo. Karhujen talo. Satakuntatalon historia 1952-2012. (2012)